HELIN TORPALLE KUN KÄVELEN,
MAITOLAITURILTA, SITÄ NÄIN KATSELEN.
ON TORPPA OSA AIKAMME HISTORIAA,
SEN HENGESTÄ SEN TAJUAA.
POISSA ON KAIKKI, KERRAN SIEL’ ASUNEET,
JÄLJELLÄ NUMMET, PUUT ON KASVANEET.
NE KASVAEN MUISTUTTAA, VIEL’ON ELÄMÄÄ
VAIKKA NIIN PALJON MEILTÄ TÄÄLTÄ HÄVIÄÄ
VIEL’ TORPPAMME ELÄÄ, RAUHA SIEL’ ASUSTAA,
EI POLUILLA ENÄÄ JUHOA, EI MARIAA.
MONET NE JALAT, JOTKA TÄÄL’ ASTUNEET,
LAPSIKATRAITTEN VARPAAT KASTEESSA KOSTUNEET.
SUKUPOLVIEN SAATOT, KESÄT, JUHANNUSAATOT
KUIN JOULUT JA SUVET, KOTIPOLKUJEN LUMET.
LINNUT KOIVUISSA PESISSÄÄN VISERTÄÄ
TÄMÄ KAIKKI OLI TORPPAMME ELÄMÄÄ.
MITÄ OPIKSI TÄSTÄ, IHMISTEN ELÄMÄSTÄ.
OLI TORPASSA RANKKAA, MUT’ TAHTO NIIN VANKKA.
ELO ETEENPÄIN VEI, SIITÄ LUOVUTTU EI.
EI OLE ENÄÄ KUIN ELO ENNEN
MUTTA MUISTOJEN KAUTTA KOEMME MENNEEN.
NIIN PALJON VOIS KERTOA TORPPAMME TÄÄ,
TÄSSÄ TUOKIO VAIN OLI SEN ELÄMÄÄ.
VIEL’ TORPPAMME ELÄÄ, SIEL’ RAUHA ASUSTAA,
EI POLUILLA ENÄÄ JUHOA, EI MARIAA.
- MUTTA LINNUT LAULAA KUIN SILLOIN
JUHANI TANNER 2017
